2010 - Åland Runt - Henri

Melontaretki Ahvenanmaalle oli ollut jo pidempään mielessäni ja oli todella hienoa onnistua toteuttamaan se viime kesänä 28.07 - 02.08.2010. Esa oli ollut aiemminkin kahdesti Ahvenanmaalla melomassa, joten hän tunsi entuudestaan aika pitkälle paikkoja ja oli muutenkin minua huomattavasti kokeneempana melojana erittäin hyvä melontakaveri.

Lähdimme 28.07. Salosta Turkuun, josta iltapäivälautalla menimme Maarianhaminaan. Kajakit laskimme leirintäalueen rannasta veteen ja auto jätettiin parkkiin leirintäalueelle. Ruotsia sujuvasti puhuvat gubbet olivat kiinnostuneita reittisuunnitelmastamme ja lähtiessämme toinen heistä huikkasi; " Vi hoppas att era livförsäkringarna är okej"

28.07. ehdimme meloa puolikkaan päivän, iltaa kohti tuuli hieman yltyi leiriytessämme Björnhuvudfjärdenin kohtalaisen karulle saarelle. Meloimme vain 21,9 km. Huomasin heti puuvillaisen HCM-paitani kelvottomuuden, kun aurinko alkoi laskea ja vilu tuli nopeasti pintaan. Lämmin fleece oli todella tarpeen kun pystytimme leiriä.

29.07. aamulla jatkoimme Eckerön suuntaan, pieni ukkonenkin jyristeli onneksi vain ohitse ja satoi jonkin verran. Tuuli oli lähes tyyntä. Eckerössä nousimme maihin postimuseon sataman kohdalla ja kävimme kylässä syömässä paksut kolmioleivät. Jatkoimme kapeikkoa pitkin  pohjoiskoilliseen ja voimistuva etelätuuli alkoi jo tuntua. Lähinnä pelkäsin lakkini puolesta, jonka otin pois melko pian. En nimittäin halunnut menettää sitä vihaisen puhurin käsittelyssä. Aallonkorkeus alkoi kohota selvästi ja edessä oli myös kerran hyvin pirullisia karikkoja, jotka onneksi onnistuimme välttämään kovassa tuulessa. Esalla oli hyvä silmä leirintäpaikkojen suhteen ja majoituimme toiseksi yöksi Skrabjörkön nätin näköiselle saarelle, josta oli kaunis näköala kauempana olevalle majakalle. Päivämatkaa tuli 38,6 km. Finbonselkä antoi jo vahvaa esimakua, siitä mitä myöhemmin oli tulossa.

30.07. aamulla tuuli oli yltynyt yli 10 m/s. Lähtö oli vähintäänkin haastavaa eikä mitenkään miellyttävää yrittää puskea kajakkirannasta suoraan vastatuuleen ennen oikaisua. Takakannen varustekassikin otti vahvan vesikosketuksen, mitä ei olisi luonnollisesti saanut tapahtua. Aluksi meloimme muutaman kilometrin pätkän vahvaan myötätuuleen. Melonta oli kevyttä ja periaatteessa helppoa, mutta ei vaaratonta. Tuuli nimittäin pyrki ajoittain kääntämään kajakkia sivuttain. Mutkittelimme saariryhmien välistä pohjoiseen Lökön kautta. Buddhaa ei nähty tällä kertaa, vaikka kuulemma sellainen oli joskus havaittu yhdellä tietyllä kalliolla. Retken tietynlainen kulminaatiopiste, turning point oli Ahvenanmaan pohjoisin saari Gamlan. Gamlan piirtyi maisemaan korkeana paikkana, jossa oli komeita jyrkkäreunaisia kallioita sekä suojainen kaunis sisälahti pohjoispuolella. Tuuli oli noussut noin 13-14 m/s kun yritimme ohittaa Gamlania pohjoispuolelta ja ylittää noin kilometrin pituista aukkoa. Lähdin peesaamaan Esaa, mutta en pysynyt perässä ja yritimme mennä suojaan noin puolivälissä olevan Saltflyttanin luodon suojaan. Kaikkein kiperin paikka oli kun kajakkini joutui luodon pohjoispäässä ristiaallokkoon, eräänlaiseen turbulenssiin enkä saanyt oikaistua sitä haluttuun suuntaan millään ilveellä. Käännyin perän kautta ympäri ja näin Esan palaamassa takaisin Gamlanin suuntaan. Tuulenpuuskat olivat todella pahoja ja pelottaviakin. Välillä pari peräkkäistä suurempaa vaahtopäätä syleili koko kajakin kauttaaltaan ja keskityin ensisijaisesti pitämään kajakin pystyssä. Onnistuimme lopulta pääsemään takaisin Gamlanin sisälahden suojaan, johon pystytimme leirin ja minä aloin kuivaamaan vaatteitani. Matkaa tuli vain 16,8 km, koska päivän melonta jäi siihen. Kävimme saaren korkeimmalla kohdalla kiikaroimassa näköaloja ja tarkkailemassa tuulen kehitystä. Päätimme yöpyä saarella ja seuraavana aamuna yrittää uudestaan. Saari oli sinänsä todella luonnokaunis ja jos jonnekin piti joutua ns. tuulimottiin niin mieluiten sitten juuri sinne eikä millekään karulle luodolle. Saarella oli myös valtavia siirtolohkareita. Illalla hampaita pestessäni kaksi valkohäntäpeuraa juoksi leirimme vierestä metsiköstä toiseen metsikköön.

31.07. aamulla lähdimme uuteen yritykseen, tuuli oli vieläkin noin 10 m / s mutta pääsimme sentään pahimma aukon yli. Meloimme Jomalan niemen komeiden kallioiden vierestä ja pysähdyimme  Getan hotellille lyhyelle huoltotauolle. Pidimme toisen pidemmän tauon liian kovan tuulen takia Getan ja Saggon selän välillä. Boxöhön päästyämme tuulitilanne alkoi hieman helpottaa. Meloimme Bergönin saarelle lähelle Vårdöta, jossa övyimme. Matkaa tuli päivälle lopulta 34,1 km.

01.08. jatkoimme Vårdön kiertoa itäpuolelta, Sandön kapeikon jälkeen  kohtasimme noin 5-8 m/s olevan vastatuulen. Pidimme tauon Hummelvikin satamassa, josta edelleen Långnäsin kautta Svinöhön. Vastatuuli oli aika kova, mutta ei kuitenkaan onneksi mahdoton meloa. Pystytimme leirin Svinön satamaa vasta päätä olevalle pienelle Tviörarnanin saarelle. Matkaa kertyi 35 km. Onneksemme tuuli tyyntyi viimeiselle päivälle tuntuvasti ollen noin 3-5 m/s kun lähdimme ylittämään Föglön selkää. Kiersimme Lumparlandin saaren loppuun sekä koko Lemlandin saaren. Lemlandin eteläpäässä oli vieressä laivaväylä, iso pooki ja pieni näkötorni. Pysähdyimme viimeiselle pitkälle tauolle Rödön saarelle, jossa söimme ja seurasimme meriliikennettä. Vieressä oleva Rödhamnin saari sisälsi hieman asutusta, pienen sataman ja luotsituvan. Lågskärin majakkaa yritimme kiikaroida taivaanrannasta mutta sumu hieman haittasi näkyvyyttä. Meloimme takaisin Maarianhaminen leirintäalueelle, matkaa kertyi viimeiselle päivälle 31,5 km ja yhteensä koko retkelle 177,9 km. Loput paikat bongasimme Ruotsin laivan kannelta paluumatkalla, ehkä vielä joskus uudestaan...

teksti Henri Korhonen, kuvat Esa Härmä