2001 - Melaveikkojen mukana Tallinnaan - Esa
Vuoden 2001 Melaveikkojen Porkkala - Naissaari - Tallinna - retki herätti tiedoitusvälineiden huomion, koska kaksi samaan aikaan lähtenyttä Kalev-seuran satavuotisjuhlien maratonmelojaa joutui merihätään ja retkeläiset sekoitettiin heihin.
Kuvat ovat Porkkalan merivartioasemalta.
Kallungin Kaista tuli retken "reskutusmaskotti" eivätkä lakki ja lasit koskaan saapuneet Naissaareen, mutta mies ja kajakki kuitenkin.
Yllä olevassa kuvassa odotellaan lähtöä avomerelle kohti Viroa ja Naissaarta.
Näillä kivillä, aivan Rönnskärin majakan vierellä, pidimme siis taukoa ja juuri täällä näimme ensimmäiset Kalev-seuran maratonmelojat upouusissa eestiläisissä Reval-kajakeissaan.
Hieman hämmästelimme sitä, että kajakeissa ei ilmeisesti ollut lainkaan lastia, melojilla oli vain T-paidat päällä ja yksi heistä osoitti avomerelle ja tiedusteli, että tämäkö on oikea suunta Tallinnaan!!!!
Tässä sitä sitten painetaan vastaiseen tuuleen.
Retkelle osallistui n. 25 melojaa ja kärkeen laitettiin muutama kovakuntoinen meloja, jotka lähtivät heti alussa vetämään n. 7,5km/h. Meille melamoguleille tämä ei ollut silloin mikään suuri ponnistus, mutta liian suuri aloitusnopeus se oli takuulla monille.
Jonkin verran oli näkyvillä vaahtopäitä mutta muuten keli oli OK.
Ulkona avomerellä tuulessa kommunikointi tapahtuu lähinnä käsimerkeillä.
Tietysti yhdeksän tunnin vääntö laittoi melojat koetukselle ja tulihan niitä isompiakin aaltoja vastaan. Tuuli oli n. 8m/s suoraan Tanskan suunnasta.
Näissä olosuhteissa monet eivät mielellään edes taukojen aikana mene kovin lähelle toisia melojia, sillä aallokossa törmäily voi kaataa kajakin. Ja näinhän kävikin ainakin yhden kerran.
Kauppa-alukset liikennöivät sitten lähempänä Viron rannikkoa ja niitä väisteltiin.
Kuva kaksikosta, joka teki valtaosan reskutuksista.
Naissaaren rannassa on hauska ryssien rakentama tähystystorni, jossa olisi mukava katsella merta, kun tuuli ehkä joskus käy kovemmaksi.
Yllä oleva kuva on otettu n. klo. 17:45 Suomen aikaa. Puoli seitsemältä rannikovartioston helikopteri aloitti melojien "suuretsinnän" ja silloin olivat kaikki melojamme jo rannassa.
Saimme erikoisluvan yöpyä Naissaaren rannassa.
Seuraavana päivän lähdettiin sitten Tallinnaan.
Kaimat kajakeissaan ... eikä reskutuksia enää toisena päivänä tarvittu.
Keli oli nyt hiostavan kuuma ja lähes pläkätyyni (ei mikään allekirjoittaneen suosikkikeli).
Samassa kelissä jatkettiin sitten laivalla Suomeen:
Retkelle osallistuneet melamogulit, siis Kai x 2, Pasi ja Esa, eivät ole tämän kokemuksen jälkeen melonneet Tallinnaan, vaikka Melaveikot on näitä retkiä järjestänyt useasti aina vuodesta 1989 alkaen.
Melaveikot alkoivat tämän reissun jälkeen valita retkelle osallistuvat melojat hyvinkin tarkkaan. Oli nimittäin ilmeistä, että retkelle oli päässyt mukaan melojia, joiden taidot ja välineet eivät olleet retken vaatimusten tasoisia.
Juha Nilsson meloi Tallinna-retken useita kertoja 2000-luvun alkuvuosina ja hänen kokemuksensa, mm. kuuluisasta "Tallinnan kasteesta" :) , ovat nekin mainioita tarinoita kuultavaksi.