2011 - Melontaretki Märketille - Henri

Märketin melontaretken idea kumpusi tasan vuosi sitten 2010 Esan kanssa tekemällämme Ahvenanmaan kierrolla, jolloin ajatuksena oli myös mahdollisuuksien mukaan koukata Märketin majakalla. Tuuliennuste esti tuolloin tämän koukkauksen, voimistuva etelätuuli olisi tuolloin jättänyt meidät mottiin majakalle ja kierto olisi jäänyt kesken. Tällä kertaa tuulet olivat hyvin suotuisat, oikeastaan täydelliset kyseistä melontaa ajatellen.

25.7. menimme lautalla Maarianhaminaan. Mukana retkellä olivat Esa Härmä, Taina Härmä ja Kaisa Riiko. (sekä allekirjoittanut) Aluksi perille päästyämme ajoimme autot Eckeröön ja kävimme tutustumassa mm. postimuseon näyttelyihin sekä yritimme kääntää ruotsinkielistä rannalla olevaa muistomerkkiä suomeksi. Merkki oli pystytetty hukkuneiden merimiesten muistolle. Laskimme kajakit vesille Eckerön leirintäalueen rannasta ja lähdimme melomaan ensimmäiselle etapille Ängeskärin saarelle. Tuuli oli alkumatkassa ehkä 5 m/s, laiskempaa mutta kuitenkin kohtalaisen kokoista maininkia. Saari oli yllättävänkin hyvä telttapaikka, suurelta osin karuhko kalliosaari, mutta sopivasti kuitenkin pieni metsäläiskä ja tasaista kangasmaata. 

Matkaa kertyi 11 km. Aamulla löytyi yksi käärmeennahka ja muumioitunut sammakkokin. Märket näkyi jo saarelta  kiikarilla hyvin ja paljaalla silmälläkin nipin napin.

Seuraavana päivänä 26.7. oli vuorossa retken kohokohta eli Märketin majakalle melonta. Keli ei olisi voinut olla parempi, lähes peilityyni merenpinta heijasteli kajakkiemme rikkoessa vedenpintaa. Tämä oli kaikkein pisin avonaisin osuus ilman yhtään suurempien saarten suojaa. 

Muutama pieni matala luoto ohitettiin. Yllättävä ja minusta kaikkein hienoin kokemus retkellä oli tällä pätkällä ensi kertaa kohtaamamme harmaahylkeet, joita tuli useita pyörimään melko lähelle kajakkejamme. 

Lähimmät olivat vain muutaman metrin päässä. Suotuisan sään ansiosta pääsimme hyvin nousemaan maihin majakkasaarelle ja opas tuli rantaan jo vastaan. Saarella oli useita oppaita jotka vetivät turistikierroksia ja tekivät kunnostustöitä majakalla. Tornissa oli mm. alkuperäisiä vuodelta

1885 peräisin olevia tapetteja, jotka olivat pahoin vaurioituneet kosteuden johdosta. Majakka automatisoitiin vuonna 1976 ja Wikipedian tietojen mukaan rajaa länsinaapurin Ruotsin kanssa tarkistettiin 1981, jolloin majakka siirtyi kokonaan Suomen puolelle. Oppaiden mukaan tämä tarkistus tehtiin kuitenkin vasta 1985. 

Majakka sai alkunsa vieläkin kalliolla olevasta rautatapin pätkästä, joka alunperin oli toiminut tynnyrinpidikkeenä. Tynnyri oli ollut merkkinä (eli Märketinä) laivoille varoittamassa vaarallisista kivikoista. Vietimme saarella 2,5 tuntia, teimme majakkakierroksen, ostimme muutamia matkamuistoja ja söimme eväitä. Kävin myös uimassa saaren länsipäässä, jossa yksi hylje oli melko lähellä samaan aikaan tutkailemassa maisemia. Saarella oli myös oma majakanvartijoiden itselleen rakentama sauna sekä tehty paksu tiilimuuri suojaamaan tornia pohjoisen suunnan myrskyiltä. Majakkatornin alemmat ikkunat oli myös tehty laivojen tuplalaseista, koska tavalliset lasit eivät kestäisi kovien myrskytuulten painetta. Majakkarakennus oli todella komea, sisällä olivat suuret mm. polttoöljytynnyrit. Itse tornissa oli useita huoneita henkilökunnalle, mm. keittiö ja huonoon kuntoon rapistumaan päässyt kellari. Paikka oli minusta kaiken kaikkiaan todella mahtava ja mielenkiintoinen Suomen ja Ruotsin välisellä aluevesirajalla.

Saarella kävi myös useita veneturisteja samaan aikaan, joten kohde on sinänsä aika hyvin tunnettu huolimatta melko etäisestä sijainnistaan keskellä Ahvenanmerta.

Paluumatkalla heikkotuulinen sää jatkui ja näimme taas lisää hylkeitä.Merivedessä oli jonkun verran levää, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.Rantauduimme Signilskärin saarelle, joka on melko suuri saari. Illalla kävimme kiikaroimassa saaren korkeimmalta kohdalta Ruotsin puolelle, jossa näkyi mm. Understenin majakka selvästi. Tämä näkyi tosin paljaalla silmälläkin hyvin Märketiltä. Seuraavana aamupäivänä tutustuimme saareen paremmin kävellen, kävimme katsomassa lintuasemaa, jossa paikallinen ruotsia puhuva tutkija kertoikin kaikenlaista alueesta. Näimme myös monia lampaita, yhden hieman jalastaan loukkaantuneenkin josta ilmoitimme asemalla. Mieleen jäi erityisesti kookas hyvin vaativalla äänellä ja kovaa määkinyt lammas, kun menimme laitumen alueelle. Yksi pieni rakennelma muistutti linnoitusta, mutta herätti paljon pohdintaa milloin ja miksi se oli tehty. Näimme myös todennäköisesti toisen maailmansodan aikaisia raunioituneita tykkilinnoituksia. Rannasta löytyi myös lampaan pääkallo ja kyynpoikanen kalliolla. Samoin ympäristöterrorismista oli merkki, kun rannasta löytyi heitteille jätetty telkkari. Matkaa kertyi tälle pätkälle kaikkiaan 33,7 km.

Kuvassa Högstenin pooki.

27.7. jatkoimme Signilskäristä Eckerön leirintäalueelle huoltotauolle ja kävimme syömässä rantaravintolassa. Sitten jatkoimme kohti pohjoista kohti Sälskärin majakkaa. Yövyimme Storgrundin saaressa suuren Finbon saaren katveessa. Matkaa Signilskäristä Eckerön kautta kertyi 24,7 km. Kiikarilla näkyi illalla hyvin myös Märket.

28.7. aamulla raju ukkospuuska ravisteli aamulla telttojamme ja nostatti tuulta. Päästessämme lopulta myräkän tyynnyttyä lähtemään alkumatka oli kohtalaista laiskempaa maininkia, mutta tuuli nousi yllättävän nopeasti lähestyessämme majakkaa ollen ehkä noin 6-8 m/s. 

Vastaantuleva ristiaallokko avomereltä oli paikoin aika haastava, mutta onneksi tuuli ei yltynyt tästä enää enempää. Mieleen muistui edellinen retki, jossa nopeasti voimistunut tuuli pääsi paikoin yllättämään Esan ja minut juuri pohjoiseen päin meloessa saarten katveesta poistuttaessa. Naiset meloivat tämän pätkän yhdessä kaksikolla, muuten Esa ja Taina meloivat kaksikolla sekä Kaisa ja minä yksiköillä. Sälskärin saari oli myös hieno paikka, toisin kuin Märket oli vain kallioluoto noin 300 m kanttiinsa, tämä eteläinen Sälskärin majakkasaari oli isompi, sisältäen metsikköä ja muutamia vanhoja rakennuksia. Paikalla oli aikanaan ollut pieni kalasatama ja harjoitettu maanviljelyäkin. Majakka oli kiinni ja kuvattavissa vain ulkopuolelta. Näin myös ison kyyn kanervikossa sekä jonkun eläimen, todennäköisesti minkin rantakallioiden välissä luikkimassa. Söimme eväitä ja lähdimme paluumatkalle illemalla tuulen tyyntyessä sopivasti. Rantauduimme Emskärin saarelle illalla. Tämä pätkä Storgrundista Sälskärin majakan kautta takaisin Emskäriin teki 26,3 km.

29.7. aamulla lähdimme takaisin Eckeröön. Aamulla sattui myös harmillinen kaatuminen, kun kaatuva ja murtuva suuri aalto yllätti Kaisan rannalla.Kajakki saatiin pumpattua tyhjäksi eikä onneksi suurempaa vahinkoa sattunut.Matkaa tälle viimeiselle pätkälle kertyi 11,3 km ja kokonaismatkaksi tuli noin 107 km. Eckeröstä saatuamme kajakit matkaan lähdimme vielä Stallhagenin olutterassille ja Bomarsundin leirintäalueelle yöksi, jossa tietysti poikkesimme myös linnoituksilla.

Paluumatkalla bongasimme laivan kannelta vielä kirkkaalla säällä Nyhamnin pookin sekä Lågskärin majakan kauempana.Retki oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja nyt säät suosivat todella hyvin melontaa.

teksti Henri Korhonen, kuvat Esa Härmä